Imetys - myyttejä ja uskomuksia

Imetys, tuo ihana, kamala imetys. Siihen liittyy niin paljon uskomuksia, myyttejä ja ohjeita, jotka vyöryvät aina sukupolvelta seuraavalle. Osa uskomuksista pitää enemmän paikkaansa kuin toiset ja siksi lähipiiriltä saatuihin imetysohjeisiin ja ihmettelyihin on hyvä suhtautua hieman varauksella ja pohtia, mistä ne oikeasti kumpuavat. Perustuvatko ne neuvojan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin vai tutkittuun imetystietoon. 


Mitä yleisimpien uskomusten taustalla sitten oikeastaan on? Miksi niitä myyttejä aina vaan kerrotaan eteenpäin? 


"Ei se imetys sinulla onnistu, eihän se minulla ja mummollasikaan onnistunut."

Moni meistä pienten lasten äideistä on kuullut vastaavia varoituksia omalta äidiltään. Vaikka äitisi kokemus imetyksen epäonnistumisesta on hänelle täysin tosi, on syytä muistaa, että hänen kokemuksensa ei suinkaan sanele sinun imetystaipaleesi kohtaloa. Sinulla on täysi mahdollisuus imettää omaa lastasi niin halutessasi.

On äärimmäisen harvinaista, että imetys olisi mahdotonta, täydellinen maidontuotannon estyminen koskettaa vain pienen pientä murto-osaa äideistä. Sisäänpäinkääntyneet rinnanpäätkään eivät automaattisesti ole este imetykselle, mutta voi vaatia erityistä paneutumista ja esimerkiksi rintakumin käyttämistä, jotta vauva saa tiiviin imuotteen rinnasta. Usein imetyksen loppuessa toivottua aiemmin kyseessä ei ole äidistä ja vauvasta johtuva syy, vaan puutteellinen imetysohjaus ja se, että imettäjän ei ole annettu luottaa omaan kykyynsä imettää lastaan.



"Kyllä meidän suvun naisilta maito loppuu, kun vauva täyttää 3 kuukautta!"

Hyvin käyntiin lähtenyt maidontuotanto ei lopu kuin seinään. Muutama vuosikymmen sitten oli hyvin tavallista, että vauvaa ohjeistettiin syöttämään tietyn tuntimäärän välein ja vieläpä vain tietyn aikaa kerrallaan (esim. "Terve vauva syö vatsansa täyteen kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen käyttää rintaa vain tuttina"). 

Nykyään tiedetään imetyksen jatkuvuuden kannalta olevan tärkeää, että vauva saa käydä rinnalla omaan tahtiinsa, vauvantahtisesti. Maidontuotanto perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin, eli rinnat tuottavat maitoa sen verran kun vauva sitä tilaa. Jos vauvan ei anneta tilata maitoa omaan, yksilölliseen tahtiinsa, vaan rinnallaoloa rajoitetaan pidentämällä imetysvälejä ja lyhentämällä imetysaikaa, jää tilaus vajaaksi ja maidontuotanto alkaa vähentyä. Vauva ei tunne kelloa, siispä sitä ei pääsääntöisesti ole tarpeen seurata vauvaa ruokkiessa.


"Taasko se on tissillä? Ei se raukka taida tarpeeksi saada maitoa, kun jatkuvasti siinä lussuttaa."

Kun vauvaa imetetään vauvantahtisesti, imee hän välillä tiheämmin ja toisinaan harvemmin, joskus pikkuhetkiä ja toisinaan asuu rinnalla monta päivää putkeen. Kaikki variaatiot ovat yhtä normaaleja. Vauvat ovat äärettömän viisaita ja osaavat varmistaa riittävän maidontulon tilaamalla sitä toisinaan lisää "asuen rinnalla". Näitä tiheän imun kausiksi kutsuttuja vaiheita tulee vauvoille useita ja tällöin on imettäjän syytä panostaa siihen, että ruokaa ja juomaa on saatavilla aina, nojatuoliin saa helposti ihanan imetyssopukan ja että Netflixin tilaus on käynnissä. Toisilla vauvoilla tiheän imun kaudet ovat selkeitä, toisten kohdalla niitä ei huomaa lainkaan.


"Rintasi ovat liian pienet, jotta ne voisivat tuottaa tarpeeksi maitoa vauvallesi."

Kyseinen väite on yksiselitteisesti täyttä puppua. Kaikenkokoisilla rinnoilla voi imettää, eikä pienirintaisuus missään nimessä tarkoita vähäistä maidontuotantoa. Rintojen koko ja muoto vaikuttavat lähinnä toimiviin imetysasentoihin ja imetysliivien kokoon, mutta niin pienet kuin suuretkin rinnat tuottavat maitoa. Suuri osa maidontuotannosta tapahtuu imetyksen aikana, suuri "säilytystila" ei siis ole tarpeellista, jotta maidon riittävyys olisi turvattu.


Kuva: Laktivistiäiti
Kuva: Laktivistiäiti

"Maito muuttuu sokerilitkuksi, kun lapsi kasvaa taaperoksi. Hampaat kärsii ja imetys kannattaa lopettaa."

Ei se muutu. Itse asiassa taaperon maito on yleensä rasvaisempaa, kuin vauvan maito. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä harvemmin hän käy rinnalla ja siksi maidosta tuleekin kuin tehoshotti. Se on täyttä tavaraa sisältäen ravintoaineita, vasta-aineita, vitamiineja ja hivenaineita. Vaikka lapsi saisi jo suurimman osan ravinnostaan kiinteistä ruoista, hyötyy hän imetyksestä edelleen, sillä imetyksen hyödyt eivät rajoitu vain ravinnonsaantiin.


"Et kai vaan nukuta sitä tissille? Kyllä vauvan tulee oppia nukahtamaan itse, ettei myöhemmin tule ongelmia!"

Vauvalle on luonnollista haluta nukahtaa vanhemman iholle. Jos kivikaudella vauva olisi viety omaan luolaansa nukahtamaan itsekseen, olisi petoeläimellä ollut helppo saalis tiedossa. Vauvan halu olla vanhempansa lähellä on sisäänkirjattu ominaisuus, ei vauvan tapa manipuloida vanhempiaan. Ja luota minuun, lapsi oppii nukahtamaan myös ilman rintaa, vaikka nyt nukuttaisit hänet rinnalle. Kuitenkin jokainen perhe ja tilanne on erilainen eikä yksi nukutus- tai nukkumistapa sovi kaikille. Jos rinnalle nukuttaminen tuntuu hyvältä, go for it. Älä koe siitä huonoa omatuntoa. Omassa arjessani tissitainnutus on aina ollut arjen helpotus, enkä jälkeenpäin kahden lapsen myötä muuttaisi toimintatapaani mitenkään.


Sanat, jotka merkitsevät


Kuulemamme sanat, kehotukset ja ohjeet menevät herkästi ihomme alle ja kulkevat mielemme sopukoihin lopulta luomaan meille todellisuutta, jota elämme. Kuulemamme kommentit istuttavat ajatusten siemeniä. Raskaanaoleva ja vastasynnyttänyt on monin tavoin herkässä tilassa ja vastaanottaa vahvasti ympäristön palautetta tahtomattaankin. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että tuoreen äidin lähipiiri tiedostaa omien sanojensa ja tekojensa merkityksen ja pyrkii tietoisesti jättämään sanomatta osan niistä hyvääkin tarkoittavista asioista, joita omassa mielessä liikkuu.


Entä jos... 


...kerrottaisiin uusille vanhemmille vain ne ihanat ja hyvät kokemukset imetyksestä? Että imetys voi mahdollisista haasteista huolimatta olla aivan ihanaa. Kerrottaisiin niistä suloisista maitoviiksistä vauvan kasvoilla ja siitä ähkeestä, kun vauva nokkii rintaa haukatakseen sen pian suuhunsa. Ihailtaisiin sitä, miten hienosti vanhemmat vauvaansa hoivaavat ja huomioivat hänen tarpeitaan.

Saisimmeko aikaan luottavaisempia, itsevarmempia vanhempia? Sellaisia, jotka uskaltavat luottaa omiin kykyihinsä ja vaistoihinsa, sekä vauvansa viisauteen.


Ehkäpä.